Kuvataiteilija Pekka Purhonen on syntynyt Juvalla 1967. Pekka päätti jo 15-vuotiaana tulla taiteilijaksi. Hän lähti opiskelemaan Savonlinnan taidelukioon, josta kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1986. Taideopintoja hän jatkoi Limingan taidekoulussa 1988–90. Lahden taideinstituutista hän valmistui vuonna 1994 pääaineenaan kuvanveisto. Pekka Purhosen kohdalla kuvanveisto ei ole sanan mukaisesti veistämistä, vaan rakentamista eri materiaaleista, esineitä vapaasti assosioiden. Nykyään Pekka Purhonen asuu perheineen Lahdessa.
Pekka Purhonen on tehnyt sähkötoimisia veistoksia, esinemuunnoksia, performansseja – joskus pelkkään puheeseen perustuvia esityksiä stand up -komiikan keinoin. Myös sketsimäisiä videoita hän on tehnyt ilman alan teknistä koulutusta. Pekka on pitänyt aktiivisesti yksityis- sekä yhteisnäyttelyitä eri puolilla Suomea. Tärkeimpinä yhteisnäyttelyinä hän pitää osallistumista Suomen taiteen 4. triennaaliin Kiotossa Japanissa vuonna 2003 ja Helsingin taidehallissa vuonna 2004, joissa hän oli mukana Kirpputori-teoksella, Lahti trilogia -videolla ja avajaisperformanssilla.
Taiteilijana Pekka Purhonen joutui vuonna 2005 työvoimatoimiston ja byrokratian rattaisiin: hänelle määrättiin neljän kuukauden karenssi yrittäjätunnuksen takia. Pekka protestoi olemalla kaksi viikkoa syömälakossa. Mediaa kovasti kiinnostanut lakko päättyi Kelan maksettua ensimmäisen korvauksen. ”Tekoni oli osaltaan vaikuttamassa muutosvaatimuksiin parantaa taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvaa. Taiteella voi siis vaikuttaa.”
Teoksista tärkeimpänä Purhonen pitää ”Sisävesikalastusta”, jossa sähkökäyttöiset airot soutavat veneen sisäpuolella olevaa vettä ja siinä on pieni katiska. Tämä, kuten useat muut teokset ovat muisto vain; ne muistuttavat siitä, että performanssitaide on katoavaa hetken taidetta.
Ideat Pekka Purhosen teoksiin tulevat ”päähänpistoina” jostakin nähdystä ja koetusta, hauskoista assosiaatioista, sanaleikeistä tai jonkin tilanteen pakottamana. Työt voivat olla yhteiskunta- ja taidepoliittisia kannanottaja hirtehiseen tyyliin. Huumori ja asioiden kaikenlainen vääntely uuteen, yllättävään asentoon on olennaista Pekan töille. Hän kokee saaneensa ihmiset hyvälle tuulelle ja nauramaan ääneen näyttelyssä. Silloin sanottava on mennyt perille.
Tällä hetkellä ja jatkossakin elämässäni on tärkeintä vaimo ja tyttäret Elli ja Sanni. Vietämme suurimman osan kesästä Juvalla Sulaman mökillä Hiidenmaalla. Sitä kautta juureni, mutta myös perheeni siteet Juvalle pysyvät vahvoina.
Vuonna 2017 Purhonen valmistui lähihoitajaksi, ja hänellä on suunnitelmia hyödyntää kuvataiteilijan osaamista uudessakin työssään. Aktiivinen taiteilijanura on tauolla perheen elatuksen hyväksi, mutta ei suinkaan loppunut.
Teksti: Tarmo Laitinen
Päivittäneet: Päivi Lehmusvuori ja Kata Kähärä 2011, Piia J. Häkkinen 2017.
Kuvateoksia julkisissa tiloissa
Helsingin Kaupunki, Munkkiniemen päiväkoti, 2003
Näyttelyitä
Purhormansseja, esineitä ja videoita useissa yhteis- ja yksityisnäyttelyissä.
Pekka Purhosen näyttelytietoja ja performansseja ansioluettelossa
Kirjallisuutta
Autio, Paula: Taide kehittää hoksottimia. Pekka Purhonen pähkinänkuoressa. Juvan lehti 8.8.2002.
Honkanen, Martti: Taidenäyttelynäyttely. Taide, 1995, 5.
Saure, Heikki: Hauskoja ja hienoja töitä, elleivät olisi niin kamalia: Juvan Pelle Peloton viihtyy koneiden parissa. Etelä-Suomen sanomat 18.8.1996
Myllylä, Pälvi. Taidearvostelu. Etelä-Suomen sanomat 11.11.1998.
Saure, Heikki: Pekka Purhonen: Kekkulointia taiteen nimissä. Taide 2000, 5.
Pirtola, Erkki: Hulvattomia esinemuunnelmia. Taidearvostelu. Taide 2001, 2.
Kukkonen, Tiina: Taiteen ja viihteen rajalla on hauskaa. Länsi-Savo 8.8.2002.
Siilahti, Anne: Pekka Purhonen tekee nälkälakosta taidetta. Etelä-Suomen sanomat 11.11.2005.