Kyse on valamalla valmistetusta ja toiselta puolelta yksityiskohtaisesti koristellusta metallirististä. Tämä tasavartinen, sakaroiden päitä kohden levenevä risti on kooltaan noin 42 x 35 mm ja paksuudeltaan 1–2 mm. Painoa esineellä on 8,5 g. Ylimmän sakaran jatkeena oleva pyöreäreikäinen, esineen ripustamiseen tarkoitettu paksumpi lenkki on valettu samanaikaisesti ristin kanssa. Lenkki on täysin ehjä.
Vaikka esine on pinnaltaan varsin kulunut, voidaan siinä havaita runsaasti erilaista koristelua. Pohjakuviona keskellä on ristikkäin kulkeva nauhapunos. Tulkinnasta riippuen elementti joko jää keskikohtaa rajaavan kaksinkertaisen kohojuovaympyrän sisään tai kulkee sen ali sakaroiden päihin asti. Ristin sakaroita reunustaa matala kaksinkertainen kohojuova. Jokaisen sakaran keskellä koriste-elementtinä on matala pisaramainen kuvio ja näitä vastaavat, mutta selkeämmät ja jonkin verran pienemmät kuviot löytyvät myös sakaroiden välistä, osin keskuskuviota kiertävän kehän päältä. Osa koristelun yksityiskohdista on esineen kulumisesta johtuen epätarkkaa – esimerkiksi sakaroiden kärjet ovat erittäin sileitä ylintä lenkkisakaraa lukuun ottamatta. Ristin taustapuoli on sileä ja täysin koristelematon.
Esineen koko ja muoto sekä esineen yleinen olemus viittaavat ristiretkiaikaiseen ristiriipukseen, jollaiset on Suomessa perinteisesti ajoitettu 1000-luvulta 1200-luvulle asti. Tälle ajanjaksolle kuuluvia ristiriipuksia tunnetaan Suomesta yhteensä muutamia kymmeniä, eikä yksikään näistä muistuta Partalan pellolta löytynyttä ristiä. Tämä ’Juvan ristiksi’ heti löytymisen jälkeen nimetty esine onkin yksityiskohdiltaan ainutlaatuinen, eikä vastineita sille voida osoittaa kotimaasta tai lähialueidenkaan löytöaineistosta. Ristissä vaikuttaisi olevan piirteitä sekä läntisistä että itäisistä ristiriipuksista: esimerkiksi tätä lähellä olevia kolmipyöryläristejä on valmistettu laajalla alueella Itämeren ympäristössä ja kauempanakin, kun taas sakaroiden ja niiden väliset pisaramaiset koriste-elementit saattavat olla muistuma esimerkiksi bysanttilaisten ristien jalokivikoristelusta.
Ristiriipuksia on perinteisesti pidetty merkkinä kristinuskon leviämisestä alueelle sekä myös todisteena kantajan kristillisyydestä. Juvan risti on mahdollisesti paikallista valmistetta, jossa olisi käytetty kristillisten symbolien sijaan tekijälle tutumpaa ja kantajalleen ehkä miellyttävämpää kansanomaista koristekuviointia. Voikin olla, ettei ristiä välttämättä olisikaan pidetty uskonnollisena esineenä, vaan koruna, johon olisi liitetty paikallista kuviomuotia ja jossa olisi jäljitelty kristillisiä, mutta käyttäjälle symboliikaltaan vieraita kuva-aiheita.
Alkuaineanalyysin perusteella esine on metallikoostumukseltaan pääasiassa tinaa, hopeaa ja kuparia. Kyse on siis lähinnä hopeapronssista, jonka perusteella risti on alkujaan ollut sävyltään varsin vaalea. Vastineiden puuttuessa Juvan ristin ajoitus on haastavaa, mutta ristin läheltä löytynyt pronssinen veitsenkahva on ajoitettavissa 1200-luvulle tai 1300-luvun alkuun. Myös Juvan risti voitaneen ajoittaa samaan aikakauteen. Yleiseltä olemukseltaan kyse on ristiretkiajan savokarjalaisesta korusta.
Rististä on muokattu tyylitelty Juva 575 -juhlavuoden tunnus. Rististä on valmistettu juhlavuoden kunniaksi sekä pronssinen että hopeinen muinaiskoru. Alkuperäistä löytöä säilytetään Turun yliopiston arkeologian oppiaineen kokoelmissa (TYA 927:1).
Teksti: Juha Ruohonen
Kirjallisuutta
Ruohonen, Juha: Juvan Partalan kuninkaankartanon nauhapunoskoristeinen ristiriipus. Muinaistutkija 1/2017: 27-34.