Kuva: Studio Lindell.
Heikki Hakamies on syntynyt Juuassa 20.7.1952. Hän on asunut Juvalla vuosina 1961–1975, käynyt koulunsa ja kirjoittanut ylioppilaaksi Juvalla v. 1970. Teologian maisteriksi hän valmistui v. 1974 ja hum. kandiksi 1983. Vuodesta 1975 Hakamies on toiminut pappina Helsingin hiippakunnan eri seurakunnissa mm. Helsingissä, Espoossa sekä Askolassa. Nykyisin hän toimii Porvoon suomalaisen seurakunnan kirkkoherrana.
Hakamies kertoo, että hänellä oli jo kouluaikoina voimakas tarve kaunokirjalliseen ilmaisuun, mutta silloin lopputulos jäi vielä vaatimattomaksi. Varsinaisen sysäyksen kirjoittamiseen Heikki sai vasta kolmekymppisenä. Syyksi hän mainitsee jonkinlaisen sisäisen tarpeen, joka ei jättänyt vaihtoehtoja. ”Kirjoittaminen vastasi silloin sekä rippiä että psykoanalyyttistä kokemusta”.
Heikki Hakamiehen ensimmäinen teos ”Älä pelkää yötä tummaa” (1997) niveltyy väljästi seurakuntamiljööseen, tyyli on ”miehistä” ja puheenomaista. Toisen romaanin, ”Tohtori Falckin tapaus” (1999), päähenkilö on yliopiston tutkija. Siinä tyyli on syvällisempää, ”sivistyneempää”, ikään kuin heijastellen päähenkilön luonnetta. Hakamies käsittelee mielellään teoksissaan elämänkatsomuksellisia teemoja, mutta ei pyri saarnaamaan niissä uskontoa tai muutakaan valmiiksi pureskeltua. Kirjoittajan työn merkityksen hän kokee tuntemattomien ihmisten palautteessa: jokin kirjan ajatuksista tuntuu läheiseltä, koskettaa ja puhuttelee. Sitten on myös loukkaavaa, tivaavaa palautetta: ”Selitä mitä tarkoitat”? ”Periaatteeni on, etten koskaan selittele; jos asiat eivät selviä kirjoistani, eivät ne selkene selittämälläkään”.
Kirjoittamiseen Hakamies saa ideoita vaikkapa työssä esiin tulevista sattumuksista, erikoisista ihmiskohtaloista, päivälehdissä tai internetissä julkaistuista absurdeista uutisista. ”Ensin syntyy luonnoksia, pieniä paperilappusia, jotka seuraavassa vaiheessa muokkaan koneelleni tekstiksi. Sitten kirjoitan kaiken vielä kertaalleen. Lopputulos on siten ’kolmasti kirkastettu’, kuten kiteeläinen väkijuoma”.
Ote teoksesta Tohtori Falckin tapaus (Kirjapaja 1999): s.7- 8:
Kaikki lähti liikkeelle aivan merkityksettömästä tapahtumasta. Peter Immanuel Falck istui Sari Johanna Kaasalaisen kanssa Engelin kahvilassa Tuomiokirkkoa vastapäätä. Falck oli vertailevan kielitieteen dosentti, Sari taas latinan kielen laitoksen ylimääräinen kirjastoamanuenssi. Oli iltapäivä ja työt olivat päättyneet jo pari tuntia sitten, mutta ilta – kaikesta päätellen sateinen ja kolea – oli vielä edessä.
Jälkeenpäin ajatellen Falckin olisi pitänyt katsoa kelloonsa ja painaa tarkoin mieleensä eräs tuon iltapäivän hetkistä sekä merkitä muistiin kellon tuolloin näyttämä tunti- ja minuuttimäärä niin kuin metodisteilla oli ennen muinoin tapana menetellä uskoon tulemisen suhteen. Falck ei tosin tullut uskoon lokakuun 22. päivänä klo 17.30, raitiovaunun kolistellessa kahvilan ohi yliopiston suuntaan ja seinäkellon lyödessä Falckin korvan juuressa yhden kerran, mutta hän koki kiistattomasti tuolla hetkellä jotain uskoontuloa muistuttavaa. Kun sanotaan näin, on pidettävä mielessä, ettei Falck ollut niin sanottu uskovainen, ei ennen kokemustaan sen enempää kuin sen jälkeenkään, joten hän tiesi uskonasioista jotain vain lukemiensa kirjojen perusteella. Itse asiassa hän tiesi niistä kiitettävän paljon, sillä hänestä sivistyneen ihmisen piti tuntea tämäkin elämänpiiri. Se oli itsestään selvää ja kuului Falckista – ellei suorastaan tutkijan velvollisuuksiin – niin ainakin humanistiseen elämänasenteeseen.
Heikki Hakamies pitää lapsuutensa maisemaa ”kaikkein todellisempana”. Kouluvuosina hän usein vaelteli ja istuksi Juvan vanhalla hautausmaalla. Oliko vetäytyminen, ”omituisuus”, jonkinlainen enne tulevasta taiteellisuudesta?
Heikki Hakamies harrastaa musiikkia, laulaa ja soittaa pianolla vanhoja ragtime-kappaleita. Myös lenkkeily, marjastus ja sienestys Askolan kodin lähimetsissä kuuluvat vapaa-ajan harrastuksiin.
Hakamies pitää blogia Kotimaa-lehden sivuilla.
Uhri Hippolytos Roomalaisen ehtoollisliturgiassa: Tutkimus Hippolytoksen eukarististen rukousten uhriterminologiasta ja sen taustasta varhaisemmassa kristillisessä kirjallisuudessa. Helsingin yliopisto 1974. Opinnäyte.
Pyhä Venäjänmaa: 1000 vuotta kristinuskoa Venäjällä. Suom. Heikki Hakamies et al. SLEY 1987.
Hakamies, Lauri: Aika toinen, toinen tää: papin muistelmat. Toim. Heikki Hakamies. WSOY. 1991
Elomme vaelluksen keskitiessä. Teoksessa Kuusi kertomusta. PYY Pienkirjallisuuden Ystävien Yhdistys 1996.
Älä pelkää yötä tummaa. Kirjapaja. 1997.
Tohtori Falkcin tapaus. Kirjapaja. 1999.
Teksti: Tarmo Laitinen
Päivittänyt: KK ja PL 2011
Kirjallisuutta
Koponen, Reijo: Hakamies ottaa kantaa eutanasiaan. Kirja-arvostelu. Juvan lehti 15.12.1997.
Luhtasela, Oiva: Älä pelkää yötä tummaa. Kirja-arvostelu. Kaleva 3.1.1998.
Peltonen, Matti: Älä pelkää yötä tummaa. Kirja-arvostelu. Turun sanomat 19.3. 1998.
Salakka-Kontunen, Taina: Älä pelkää yötä tummaa. Kirja-arvostelu. Etelä-Suomen Sanomat 4.1.1998.